Kuinka päästä yli jokapäiväsestä bullshitistä?

Vähän aikaa sitten kysyin Radical Honesty Europe -facebookryhmässä, millaisia asioita ihmiset haluaisivat näiden uutiskirjeiden käsittelevän. Kaikkein suosituin vastaus oli esimerkkejä Radikaalista rehellisyydestä ”normaalielämässä. Tilanteita työpajojen ulkopuolelta, joissa olet ollut rehellinen rehellisiä ja selvinnyt hengissä.

Pidän tästä teemasta.

Itselläni kaikki lähtee siitä, että jätän arjen pienet ”bullshitit” mahdollisimman minimiin.

Löysin viisi itselleni oi-niin-rakasta esimerkkiä:

1. Sanon kaiken olevan kunnossa, vaikka ei ole. Kunitse asiassa olen väsynyt / surullinen / stressaantunut / hämmentynyt / epävarma tai jotain muuta vähemmän positiivista. Annan itselleni luvan olla toimimatta sosiaalisten normien mukaan ja sanon sen sijaan, mikä on minulle totta tässä hetkessä.

On päiviä ja hetkiä, kun asiat eivät ole niin kovin hienosti, enkä minä halua tuhlata aikaani esittämiseen, että asiat ovat hyvin silloin, kun ne eivät sitä ole. Ja välillä tuntuu silti epämukavalta kertoa, että olen väsynyt tai stressaantunut.

2. Kerron, kun olen hermostunut, peloissani, epävarma, huolestunut tai vailla itseluottamusta. Kuvittelen, että tämä on tosi yksinkertainen asia ja silti minulla ja ihmisillä ympärilläni ei ole ollut tapana jakaa huolia ja pelkoja. Coolius ja omien asioiden pitäminen omana tietona on ollut normi.

Olen huomannut, että huolten jakaminen tarttuu ja ihmiset usein arvostavat minua, kun teen sen, ja monet osallistuvat itsekin. On aivan erilaista olla töissä tai kotona, kun huolet ja pelot ovat vain tunteita muiden joukossa, tervetulleita ja jaettuja toisten kesken.

3. Yksi tärkeä juttu on oppia ottamaan aikaa tarkistaakseni, mitä todella haluan, sen sijaan että vastaisin automaattisesti ”kyllä” johonkin pyyntöön. Otan – aina kun vain muistan tämän mahtavan harjoitteen – kolme sekuntia aikaa tunnustellakseni kehoani ja huomatakseni, mikä tuntuu todelta minulle tässä hetkessä. Jos en ole varma, annan itselleni luvan sanoa myös sen. Saatan ottaa enemmän aikaa selvittääkseni, mitä todella haluan.

Opin juhlistamaan omaa ei:täni ja toisten ihmisten ei:tä. Mielestäni on rakkaudellinen teko puhua totta, kun sinulta pyydetään jotain. Jos huomaat myöhemmin sanoneesi kyllä, vaikka tunsit, että haluat sanoa ei, voit kertoa siitä. Sellaisia me usein olemme: emme ole täysin kosketuksissa siihen, mitä haluamme, ja se on ihan ookoo.

4. Sallin itseni olla innostunut, ihastunut, onnellinen, iloinen, viehättynyt, menestynyt ja ylpeä itsestäni ja sallin itseni kertoa sen muille. Olen monta kertaa jättänyt iloni ilmaisematta, kun ystävällä, perheenjäsenellä tai työkaverilla ei ole mennyt yhtä hyvin.

Lipsahdan illuusioon siitä, että kun ihmisillä on surua tai vaikeuksia elämässään, he eivät kestä toisten onnea. Minulla on uutisia: kyllä he kestävät. He saattavat olla jopa iloisia puolestasi. Ja he saattavat olla kateellisia, surullisia tai vihaisia, ja se on myös ihan ookoo. He eivät kuole kateuteen tai vihaan. Minä myös itse toivotan tervetulleiksi muiden hyvät fiilikset silloin, kun olen itse alamaissa.Silloinkin, kun minä olen mustasukkainen, surullinen tai vihainen. Jos et jaa sitä, miten sinulla todella tällä hetkellä menee, ihmiset eivät näe sinua eivätkä saa tilaisuutta tykätä sinusta sellaisena kuin todella olet.

5. Kehon tunteminen ja kehossa eläminen yhä enemmän. Olen ollut todella hyvä käyttämään päätäni ja samalla jättänyt loput kehon uskomattomasta informaatiosysteemistä vähälle huomiolle, erityisesti kehon tuntemukset. Kun huomaan olleeni kauan päässäni, käytän yksinkertaista tekniikkaa: kiinnitän huomion jalkapohjiini ja tunnustelen hetken aikaa tuntemuksiani niissä. Paino vasten lattiaa, sukkien materiaali ja mitkä vain muut tuntemukset, kuten kutina tai kihelmöinti, kuumuus, kylmyys tai juuri sopiva lämpötila.

Nykyään huomaan kehoni tuntemukset paljon paremmin ja nautin niistä pienistä hetkistä, jotka otan ihan vain ollakseni läsnä, ollakseni kehossani.

Mitä jokapäiväisiä bullshit-juttuja tai teeskentelyä sinä olet lakannut tekemästä?

Mitä muita ideoita arjen totuudenkertomisesta sinulla on?

Kerro! Olisi ihanaa jakaa niitä seuraavassa uutiskirjeessä! Joko etunimen tai koko nimen kanssa.

Ja lopuksi: jokainen askel on tärkeä! Ehdotan, että onnittelet itseäsi joka kerta, kun rikot vanhaa tapaa sanoa asiat kivasti, sanoa kyllä kun haluat sanoa ei tai kun sanot ääneen, että olet pelokas tai huolissasi. Sillä ei ole väliä, kuinka monta kertaa epäonnistut, vaan sillä, kuinka monta kertaa uskallat ja olet hitusen rehellisempi, haavoittuvampi ja todellisempi. Jokainen askel lasketaan.

Rakkaudella täältä La Palman 8 päivän intesiiviltä parilta rehellisyysfriikiltä,

Tuulia (ja Pete)