Kuinka päästä yli vihasta!

Useat ihmiset ovat viime aikoina kysyneet minulta, kuinka päästä vihasta yli. He ilmaisevat vihansa (Radikaalin rehellisesti) sen kohteelle ja ovat jääneet jumiin. Heidän on ollut vaikea päästää irti ja antaa anteeksi.

Tämä on mielestäni tärkeä aihe. Oman näkemykseni ja kokemukseni perusteella jopa “suurista” asioista, kuten väkivallasta, valehtelusta, pettämisestä tai emotionaalisesta, fyysisestä tai seksuaalisesta hyväksikäytöstä, on mahdollista päästä yli ja antaa anteeksi. Vihan tunnistaminen itsessä, sen ilmaiseminen ja siitä yli pääseminen muuttuu helpommaksi vain harjoittelemalla. Pikkuhiljaa vihan ilmaiseminen ja anteeksiantaminen tapahtuu vähän nopeammin ja helpommin.

Vihan tehtävä on suojella meitä. Se kertoo meille mahdollisesta vaarasta ja siitä, ettei jokin asia ole meille ok. Eikä ole kenenkään vika, etten ehkä pidä siitä, mitä poikani, äitini tai mieheni sanoo tai tekee. Vihassa ei ole kyse siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Vaan siitä, miltä minusta tuntuu.

“Onpa vapauttavaa!” saatat ajatella ja olen samaa mieltä. Oikea ja väärä eivät ole olennaisia: tärkeää sen sijaan on se, miltä meistä tuntuu ja sen sanominen ääneen. Ja läsnäolo, silmiin katsominen, jakaminen ja kuuntelu. Luomme ja tunnemme läheisyyttä, kun koemme intensiivisiä ja äänekkäitäkin hetkiä yhdessä. Kun ilmaisemme vihamme, pääsemme myös lähemmäs anteeksiantoa ja rakkautta.

Tässä muutamia vinkkejä vihan ilmaisuun.
Tavoitteena on päästä yli vihasta niin, ettei se ole sinun ja toisen ihmisen välissä. Kun vihaa on lupa ilmaista, syntyy usein yhteyttä ja rakkautta sen seurauksena:

1. Opettele tunnistamaan vihasi.
Ensin tunnista, sitten ilmaise. Vihan tunnistaminen ei ole aina helppoa, koska vanhemmat, isovanhemmat, opettajat ja muut aikuiset ympärillämme ovat opettaneet meitä olemaan vähemmän vihaisia, vähemmän vaativia ja järkevämpiä. Meidät on lapsina kasvatettu uskomaan, että viha on pahasta ja että sen ilmaiseminen on väärin ja vahingollista. Me sisäistimme sen paskan (kuten vanhempamme ennen meitä) niin hyvin, että usein meidän on vaikea edes tunnistaa olevamme vihaisia.

Kiinni huomiota siihen, miltä kehossasi tuntuu. Onko sinulla kireyttä leuassa tai rintakehässä tai myllerrystä vatsassa? Tärisevätkö kätesi? Hakkaako sydämesi lujempaa? Huomaa ajatuksesi: Yritätkö painaa joitain ajatuksia pois? Sanotko itsellesi jotain tälläistä: “Anna olla, ei se ole niin iso juttu, ei mun pitäisi olla vihainen tästä”?

Kuulostaa vihalta.

2. Ystävysty vihasi kanssa.
Tunnista ja hyväksy, että vihasi on olemassa syystä. Se on tunne siinä missä muutkin, ei sen huonompi kuin mikään muukaan tunne. Viha on luonnollinen nisäkkäiden ja ihmisnisäkkäiden reaktio asioihin, jotka systeemisi “tunnistaa” (oikein tai väärin perustein) uhaksi. Viha auttaa sinua huomaamaan mikä on sinulle ok ja mikä ei. Viha on ystäväsi, joka auttaa sinua pitämään huolta itsestäsi (ja joskus myös toisista).

3. Ilmaise vihasi.
Kun huomaat olevasi vihainen, kerro toiselle, mistä olet hänelle vihainen. Pysy faktoissa – mitkä olivat ne konkreettiset asiat, joita hän sanoi tai teki. Älä odota, että raivostut, vaan kerro toiselle heti kun huomaat pientä ärsytystä tai epämukavuutta itsessäsi. Anna itsesi olla pikkumainen ja kohtuuton. Me kaikki suutumme pikkumaisista ja sattumanvaraisista asioista, myönnämme sen tai emme.

4. Ole läsnä.
Kun ilmaiset vihaasi, pysy läsnä fyysisten tuntemusten, ajatusten ja tunteiden kanssa. Katso toista silmiin ja huomaa muutokset kehossasi. Pysy läsnä ja katsekontaktissa pidempään, kuin tavallisesti pysyisit. Anna kaikkien, mahdollisesti epämiellyttävienkin, tuntemusten tulla ja mennä, päästäksesi irti vihastasi.

5. Erota faktat fiktiosta.
Kiisteleminen siitä, kenen tulkinta tapahtumista on oikea, ei hyödytä ketään. Miltä sinusta tuntuu on paljon olennaisempaa.

6. Vapauta itsesi oikein-väärin -leikistä.
Usein haluamme syyttää toista ja olla oikeassa. Tai olla se, jota kohtaan on tehty väärin. Uhri. Tällöin emme ota vastuuta omista tunteistamme emmekä vihastamme. Vihamme kumpuaa aina omasta persoonasta ja omasta historiasta, ja paljon vähemmän siitä, mitä toinen sanoi tai teki. Tunnista halusi olla oikeassa, syyttää toista tai heittäytyä uhriksi.

7. Vihasi ei ole kovin merkittävä asia.
Joskus näen pareja, jotka pitävät vihaa, varsinkin omaa vihaansa, hyvin vakavana ja tärkeänä. Se saattaa vihanhetkellä tuntua maailman tärkeimmältä jutulta, mutta ei kuitenkaan ole sitä. Vihan kokeminen on olennainen osa ihmisenä olemista ja selviytymismekanismejamme. Viha on olemassa palvellakseen meitä eikä se kuitenkaan ole kovin vakavaa. Suurimmaksi osaksi viha on vain erilaisia tuntemuksia kehossa ja ajatuksia päässä.

Ajattelen, että viha on läheinen ystävänä, jota voi myös rakastaa. Viha ei ole rakkauden vastakohta, se on välinpitämättömyys. Vihan ilmaiseminen on välittämistä: se on osoitus luottamuksesta, läheisyydestä ja rakkaudesta. “Välitän sinusta niin paljon, etten halua salata vihaani sinulta, vaikka saatatkin suuttua minulle tai pitää minusta vähemmän. Voisin pimittää tunteeni sinulta, mutta sen sijaan valitsen olla rehellinen kanssasi ja ilmaista vihani sinulle.”

Tässä muutamia vinkkejä työskennellä vihan kanssa, kun akuutti tilanne on ohi:

1. Huomioi toimintamallisi.
Olen huomannut, että suutun helpommin ollessani väsynyt tai nälkäinen. Yritän tunnistaa, kun näin käy ja pyydän myös läheisiäni muistuttamaan minua, kun yllättäen kiehahdan. Levättyäni tai syötyäni voin tutkia, olenko edelleen vihainen.

2. Kirjoittaminen ja reflektointi
Minulle kirjoittaminen on hyvä keino huomata, miten teen itseni vihaiseksi, minkälaisia tarinoita luon ja mitä kehossani tapahtuu. Kirjoittamalla saan usein uusia oivalluksia. Pieni varoituksen sana kuitenkin: jos tapasi on jo nyt analysoida kaikkea, tämä ei ole sinua varten. Analyyttisten älykköjen on annettava itselleen lupa olla sotkuinen ja ilmaista kaikki, mitä nousee. Reflektointi toimii vain, kun olet kokonaan ilmaissut vihasi ja päässyt siitä yli.

3. Pyydä apua läheisiltäsi
Keskustele kumppanisi, ystäväsi tai vanhempiesi kanssa toimintatavoistasi ja tavoistasi ilmaista tai olla ilmaisematta vihaa. Saatat tunnistaa omia toimintatapoja ja jumejasi, kun puhut niistä ääneen. Pyydä läheisiltäsi palautetta siitä, miten he kokevat vihanilmaisusi.

Haluan kysyä sinulta muutaman kysymyksen. Oletko valmis ystävystymään vihasi kanssa?

Kuinka opit ilmaisemaan tai olemaan ilmaisematta vihaasi lapsena? Kuinka vihaa ilmaistiin perheessäsi? Kuinka ilmaiset vihaasi nyt? (Huomaa, että tilanteesta poistuminen, pois päin katsominen ja aiheen vaihtaminen ovat myös vihan ilmaisuja, vaikkakin epäsuoria tai passiivis-aggressiivisia.)

Jäätkö jumiin vihaasi? Minkälaiset asiat ärsyttävät sinua eniten? Tunnistatko tiettyjä tapoja suututtaa itsesi? Syytätkö toisia vihastasi? Leikitkö uhria (ja jos niin kuinka teet itsestäsi uhrin)?

Vihan ilmaisu on rakkauden ilmaisua!

Tuulia Syvänen