Tuulia Syvänen

Olen terapeutti ja vedän Radikaali rehellisyys -työpajoja eri puolilla Europpaa. Ennen kuin aloitin kokopäiväisenä Radikaali rehellisyys -kouluttajana, olin eri kansalaisjärjestöjen johtotehtävissä ja työskentelin kestävän kehityksen, yritysvastuun ja ympäristökysymysten parissa. Olen asunut Suomen lisäksi muun muassa Saksassa, Hollannissa, Uudessa-Seelannissa ja Kanadassa.

Olen Pohjoismaiden ainoa sertifioitu Radikaali rehellisyys -kouluttaja ja vedän kokopäiväisesti retriittejä ja työpajoja eri puolilla Eurooppaa aviomieheni Peten kanssa.

Olen valmistunut Tommy Hellstenin perustamasta nelivuotisesta ohjelmasta Ihminen tavattavissa  -terapeutiksii ja olen myös Suomalainen eroseminaari -ohjaaja. Olen lisäksi opiskellut vihatyötä, konfliktinratkaisua, traumatyöskentelyä (Somatic Experiencing), Wheel of concentia ja olen käynyt vuoden mittaisen Hakomi Mindful Somatic Psychotherapy -koulutuksen. Minulla on aikuinen poika ja olen yhteiskuntatieteiden kandidaatti Tampereen yliopistosta.

Kasvoin toimimattomassa perheessä, jossa ongelmat usein lakaistiin maton alle eikä negatiivisia tai positiivisia tunteita juuri ilmaistu. Opin itseilmaisun ja rajojen asettamisen tärkeyden – ja ennen kaikkea rehellisyyden merkityksen minun ja muiden ihmisen onnellisuudelle.

Olen oppinut vasta aikuisena, lähemmäs nelikymppisenä, asettamaan rajoja ja puhumaan minulle tärkeistä asioista. Rehellisyys on minulle merkittävä voima elämässäni ja haluan jakaa tätä ihmettä poikani, elämänkumppanini, vanhempieni ja työpajojen osallistujien kanssa. Intohimoni ja missioni on lisätä rakkautta ja rehellisyyden kautta syntyvää yhteyttä ihmisten välillä. Haluan tukea ihmisiä ilmaisemaan kaikkia tunteita ilman isompaa tarvetta muuttaa toisia tai itseään.

Olen muuttanut oman elämäni paremmaksi Radikaalin rehellisyyden avulla. Ihmissuhteeni ovat rakastavampia, avoimempia sekä alati muuttuvia ja kehittyviä. Nykyään sanon ääneen, mikä on minulle tärkeää. Ilmaisen kiukkuni ja arvostuksen muita kohtaan, kun se nousee – tai viimeistään, kun huomaan tunteeni. Yritän olla rakastava itseäni kohtaan silloin, kun mokaan. Toisin kuin aiemmin, en enää ajattele, että muut ovat vastuussa tunteistani.

Yhtenä tärkeimmistä asioista, joita olen oppinut, on kertoa, mitä haluan. Uskallan pyytää, mitä haluan. Olen edelleen iloisesti yllättynyt siitä, kuinka usein myös saan sen, mitä pyydän!