Kasia Mitschke

Ensimmäisen kerran kuulin Radikaalista rehellisyydestä ystävältä, joka oli lukenut Bradin kirjan. Hän oli aivan rakastunut ja ihan oikeassa! Tiesin heti, että haluan osallistua työpajaan, mutten voinut aavistaa, miten suuren muutoksen se toisi elämääni. Lokakuusta 2017 lähtien olen osallistunut kolmeen 8 päivän intensiiviretriittiin ja lukuisiin lyhyempiin retriitteihin. Olen toiminut kokkina suurimmassa osassa retriiteistäni. 

Nautin intensiivisestä läsnäolosta, avoimuudesta, haavoittuvuudesta ja yhteydestä, joita koen ollessani rehellinen toisten kanssa. Minusta on ihanaa yhdistää nämä kokemukset tuoksujen, tekstuurien ja värien aistimiseen kokatessani ryhmälle. Nautin ajatuksesta, että kokkaamani ruoka ravitsee sekä aisteja että kehoa. 

Työpajatyöskentelyn lisäksi kirjoitan rehellisyydestä, itseohjautuvasta oppimisesta, lasten kehityksestä sekä vanhempien ja lasten välisestä kommunikaatiosta. Vedin aiemmin demokraattista koulua, ja mahdollisesti teen sitä tulevaisuudessa uudelleen. Olen juuri saanut valmiiksi esikoiskirjani, joka on suunnattu lasten vanhemmille. Haluan kirjoittaa toisen kirjan, tällä kertaa lapsille. 

Olen aina ajatellut olevani rehellinen ihminen. Kuvittelen, että usein kyllä kerroin totuuteni, mutten ollut yhteydessä kehooni. Nykyään minulle on suuri nautinto olla läsnä kehossani samalla kun puhun tai kuuntelen muita. 

Rakastan Radikaalin rehellisyyden yksinkertaisuutta. Itse ajattelen paljon, ja saatan rakentaa uskomattoman monimutkaisia konsepteja ja ideoita siitä, miten asioiden pitäisi olla, mitä minun pitäisi tehdä ja mitä se ja tuo ja tämä tarkoittaa. Kuvittelen, että olen nyt paljon vähemmän takertunut noihin ajatuksiin tai ainakin huomaan, kun meinaan takertua niihin, ja opettelen päästämään irti. 

Toistan itselleni näitä työpajoissa kuulemiani lempilauseita: Mitä huomaat juuri nyt kehossasi? Jatka vain sen huomaamista. Sinun ei tarvitse olla toisenlainen.