Huomaamisesta

“Auringonpaisteesta!”, sanoin välittömästi, kun kumppanini Pete kysyi mistä aion kirjoittaa seuraavassa uutiskirjeessäni. Tämä varsin spontaani vastaukseni johtui luultavasti auringonpaisteesta, jonka tunsin juuri silloin mökkini ikkunan läpi. Toivoin enemmän aurinkoa sateisten ja pilvisten päivien väliin.

Vastaukseeni vaikutti myös luultavasti se, miten ihanaa ja tärkeää minulle on tuntea auringonlämpö kasvoillani ja koko kropassani. Nautin todella paljon auringosta ja niistä fyysisistä tuntemuksista, joita auringonlämpö luo ihollani. Aurinko ja siitä nauttiminen on kaiken lisäksi ihan ilmaista.

Aiemmin en juurikaan huomannut enkä kiinnittänyt huomiota fyysisiin tuntemuksiini. Toki joskus huomasin pistelyä tai puutumista jaloissa, kun istuin samassa asennossa pitkään, tai ihon kananalihalla kylmässä ilmassa. Joskus saatoin myös tuntea päänsärkyä tai kipua vatsassa, kun jännitin jotakin tulevaa tilannetta. Suurimman osan aikaa elin kuitenkin erilläni kropastani ja huomioni oli päässäni – siinä, mitä ajatuksia, murheita ja suunnitelmia mielessäni kulloinkin pyöri.

Nykyään kiinnitän paljon enemmän huomiota siihen, miltä kropassani tuntuu. Tunnen auringonpaisteen lämmön, vesisateen märkyyden ja tuulen kylmyyden kasvoillani. Huomaan kireyttä vatsassani, olkapäissäni jännitystä, käsissäni vapinaa, rentoutta käsivarsissani. Juuri nyt huomaan, miltä tuoli tuntuu takamustani vasten ja jalkani lattiaa vasten.

Pysyn enemmän läsnä ja maadoittuneena Tässä ja nyt, kun havaitsen fyysisiä tuntemuksiani. Olen enemmän läsnä ja elossa. Ehdotan, että sinäkin kiinnität huomiota fyysisiin tuntemuksiisi niin usein kuin mahdollista. Voit aloittaa helpoista asioista: miltä vaate tuntuu kaulaasi ja käsivarsiasi vasten, miltä takapuolesi tuntuu tuolia vasten, miltä hiukset tuntuvat kasvoillasi tai niskassasi, miltä hammasharja tuntuu ikeniäsi vasten, miltä hammastahna maistuu ja niin edelleen. On hyvä olla läsnä Tässä ja nyt. Mitään muuta ei ole edes olemassa, edellinen hetki on jo mennyt emmekä elä vielä huomisessa.