Minä, minä, minä!

Rakas ystävä,

En tiedä mitä kirjoittaisin ja haluan kirjoittaa sinulle. Mistä sinä haluaisit kuulla? Kerrotko? Meilillä, vaikka vastaamalla tähän viestiin tai Messengerin kautta.

Muistelen yliopisto-opettajani ohjeita kirjoittamisen aloittamiseen: “Aloita kirjoittamalla nimesi paperiin ja heti tulee parempi mieli”. Olen jo kirjoittanut “Rakas ystävä” ja “Rakkaudella, Tuulia ja Pete”.  Opettajani oli oikeassa, heti tuli parempi mieli. Tykkään nähdä nimeni näytöllä.

Pidän nimestäni, nimeni näkemisestä ja siitä, kun ihmiset mainitsevat nimeni. ”Minä, minä, minä!” Olen alkanut avoimesti kertoa siitä, että haluan ympärilläni olevien ihmisten huomioivan ja näkevän minut.  Sisälläni kuplii ja olen taas kuin pieni lapsi: ”Olen täällä!” Haluan hyppiä ylös alas! Haluan kaikkien näkevän minut! Huomaan häpeäni vähentyneen, olen palannut lapsenomaiseen tilaan, jossa saan haluta huomiota ja nauttia siitä. Ilman häpeää.

Tunnistatko sinä tätä – iloa ja riemua, kun näet tai kuulet nimesi? Haluatko tulla mainituksi ja huomatuksi?

Halu tulla huomioiduksi on normaalia meille ihmisille, nisäkkäille, ihmisnisäkkäille. Saattaa jopa olla, että tämä on osa selviytymisvaistoamme. Kun meillä ei vielä ollut kaikkea hienoa teknologiaa ja työkaluja, meidän oli turvauduttava toisiimme saadaksemme suojaa, ruokaa ja turvaa.

Monia meistä on moitittu, kun olemme halunneet tulla huomautuksia ja mainituksi nimeltä. Tulen siitä surulliseksi. Pienillä lapsilla tätä halua pidetään normaalina tai ainakin siedetään ja huomiota kaipaavat aikuiset leimataan usein itsekeskeisiksi tai ylimielisiksi. Olen surullinen siitä, kuinka lapsille kerrotaan, että heidän halunsa tulla nähdyksi ja kuulluksi on väärin ja kuinka teini-ikäisiä ja nuoria aikuisia kehotetaan olemaan helppoja ja kilttejä, vähemmän äänekkäitä tai itsekeskeisiä.

Muutama päivä takaperin Simon mainitsi työpajan jälkeisessä sähköpostiryhmässä nimeni ja sanoi pitäneensä kuvista, joita Pete oli jakanut minusta ryhmään. Tunsin lämpöä kasvoillani ja miellyttävän tunteen vatsassani. Kiitos Simon, pidin siitä, että mainitsit nimeni. Näin sinut kuvissa myös ja luin mailisi. Näen sinut ja haluan kuulla myös sen, mitä sinä haluat jakaa.

Se, että haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi, ei tarkoita sitä, etteikö haluaisi nähdä myös muita. Uskon, että meillä on enemmän kykyä nähdä muut ja olla läsnä, kun hyväksymme oman toiveemme tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Halutessani jotain itselleni, haluan usein samaa myös muille. Se, että minä haluan jotain, ei ole keneltäkään muulta pois. Se vain tuo lisää kaikkien onnellisuuteen.  

Haluaisitko harjoitella itsesi rakastamista ja itsestäsi huolehtimista? Haluatko kokea yhteyttä ja rakkautta toisia kohtaan? Meillä on vielä kaksi paikkaa vapaana kuuluisalla 8-päivän intensiiviretriitillä, Costa Blancan rannikolla Javeassa toukokuussa. Teemme yhdessä syväsukelluksen Radikaaliin rehellisyyteen kukkulan huipulla olevassa suuressa huvilassamme, josta näkee Välimerelle. Onko yksi paikoista sinun?

Jos et pääse mukaan toukokuussa, seuraava mahdollisuus 8-päivän retriitille on 6-14. lokakuuta Mallorcalla. Tämäkin retriitti on alkanut jo täyttyä.

Hei, luitko tämän kirjeen? Piditkö siitä? Näetkö sanani, ajatukseni, nimeni? Kuuletko minua?

Näetkö itsesi juuri nyt? Keitä muita näet? Kenen tai keiden eniten haluaisit näkevän ja kuulevan sinut? Kerrotko heille?

Rakkaudella,

Tuulia Syvänen